Kirkkohallituksen Hengellinen elämä verkossa on hanke, jonka yhtenä tavoitteena on innostaa ja rohkaista kirkon työntekijöitä käyttämään työssään verkkoa ja erityisesti niin kutsuttua sosiaalista mediaa. Sosiaalisella medialla tarkoitetaan sellaista toimintaa verkossa, jossa käyttäjät itse luovat merkityksen ja sisällön. Hankkeen henkilöstö paitsi tukee seurakunnissa syntyviä uusia verkkopalveluja ja kouluttaa hengellisen työn tekijöitä, on myös itse tavattavissa verkossa.

Church@ on IRC-galleriassa kirkon oma yhteisö 14–18-vuotiaille. Sunnuntai-iltaisin kirkon reaaliaikaiseen keskusteluun eli chatiin osallistuu keskimäärin satakunta nuorta, joista valtaosa elää seurakuntanuoriporukoiden ulkopuolella. Ja vaikka IRC -gallerian suurin käyttäjäryhmä ovat 16-vuotiaat tytöt, suuri osa kirkon chatin keskustelijoista on poikia. Chat on kuin virtuaalinen nuortenilta, vaikka tilan tarjoaakin uskonnollisesti sitoutumaton taho, jonka sivuilla esimerkiksi julistustyö on kiellettyä.

Paikalla on kerrallaan useita nuorisotyönohjaajia tai pappeja, joilta nuoret voivat kysellä tai ehdottaa puheenaiheita.

"Chatissa puhutaan kaikesta mikä nuoria kiinnostaa", verkkokeskustelija nuorisotyönohjaaja Jussi "Kaapo" Kosonen kertoo.

Erityisen suosittuja aiheita ovat Kososen mukaan olleet kirkon rahankäyttö, kirkkoon kuuluminen, kirkollisvero ja kuolema. Samalla sivusto mahdollistaa kahdenkeskisen keskustelun, johon nuori voi itse aikuista pyytää. Niissä puhutaan luottamuksellisesti hankalista elämäntilanteista ja ihmissuhteista. Toistaiseksi chat on lähinnä keskustelufoorumi, mutta tekniikan kehittyessä tulevaisuuden verkkonuorisotyö voi kenties tarjota samalla myös musiikkia, elävää kuvaa ja puhetta.

Verkossa rukoillaan, pelataan ja leikitään

Verkkokeskustelijat toimivat hankkeen palkkaamina määräajan ja jatkavat sen jälkeen verkkokokemusten levittämistä omissa seurakunnissaan. Kosonen on itse Tampereen Viinikan seurakunnassa järjestänyt jo viidentoista vuoden ajan Bittileirejä kouluikäisille pojille. Assembly- tapahtuman tapaan niillä koetaan virtuaalisia taisteluita, maailmanvalloituksia ja fantasiaseikkailuja.

Koneet ja pelit ovat lasten omia, seurakunta tarjoaa tapahtuman muut puitteet. Pelejä ei leirillä syynätä: riittää, että ne ovat ikärajoiltaan osallistujille sallittuja. Pelit ovat Kososen mukaan samoja pelejä, joita pojat pelaisivat vapaa-aikanaan joka tapauksessa. Leirikirjeessä kuitenkin suositellaan vanhemmille peliraati.fi -palvelua, joka auttaa perheitä pelien valinnassa. Kirkko ja useat kasvatus- ja media-alan organisaatiot ovat yhdessä luoneet sivun tietokonepelien moraalin ja soveltuvuuden arvioinnin välineeksi. Peliraati perustuu siihen, että nuoret osallistuvat itse pelien arviointiin yhdessä vanhempien kanssa.

Kun joku saa idean siitä, miten kirkon perustyötä voisi tehdä verkossa, Hengellinen elämä verkossa -hanke voi auttaa sen rahoittamisessa ja levittämisessä. Hankkeen koulutussuunnittelija Terhi Paanasen mukaan esimerkiksi sosiaalinen media on uusi asia kirkossa ja sen mahdollisuuksia ollaan vasta arvioimassa. Paanasen mukaan verkko ylipäätään palvelee kirkon työtä parhaiten tarjoamalla materiaaleja ja palveluita kuten rukousyhteisöjä tai -sivustoja, sekä yhteydenpidon välineenä seurakuntayhteyden ja kriisiavun muotojen luomisessa.

Lastenkirkko ja jiipeenetti

Rippikouluikäiset käyttävät tottuneesti chatia, perustavat omia sivujaan IRC-galleriaan ja liittyvät Facebookin mielipideyhteisöihin. Vanhemmat nuoret keskustelevat, seuraavat blogeja ja luovat verkostoja, mutta pienemmät lapset käyttävät internetiä pelaamiseen.

Maailman tiettävästi ensimmäinen interaktiivinen lasten kirkkopeli Lastenkirkko antaa lapsille tilaisuuden kommentoida ja keskustella reaaliaikaisesti sekä esimerkiksi soittaa urkuja.

Suomen suurimpien seurakuntayhtymien ylläpitämänä palvelu sijaitsee osoitteessa www.lastenkirkko.fi. Sen visuaalinen esikuva on toinen suomalainen menestystuote Habbo Hotel. Lastenkirkossa seikkaillaan mielikuvitushahmon avulla, tutustutaan kristillisiin symboleihin ja kirkkotilaan. Oikeaankin kirkkoon pääsee verkossa: Oulun tuomiokirkkoseurakunnan sivuilla voi jumalanpalvelusta seurata verkkokameran välityksellä.

Tulevaisuudessa seurakunnan kerhoihin, tapahtumiin ja pyhäkouluihin voi Jussi Kososen visioiden mukaan osallistua verkon kautta.

Jiipeenetti.fi on kesällä avattu Poikien ja tyttöjen keskuksen 8–13-vuotiaille lapsille tarkoitettu sivusto, jossa innostetaan lapsia vaihtamaan kokemuksia seurakunnan kerhoista. Pienistä seurakuntatason yhteisöistä voisi tulla suurempia lasten verkostoja kun eri puolella maata kerholaiset tutustuisivat toistensa toimintaan. Jiipeenetissä on myös rukouksia ja tietoa leirielämästä ja retkeilystä. Sivulla on myös linkki koululaisten tekstiviestipalvelun, tekstaritupun, verkkosivuille.

Etsivä nuorisotyö löytää nuoret verkosta

"Verkko ei ole vain jokin tekninen villitys, vaan kulttuurin murros", uskoo verkkokeskustelijoiden tiiminvetäjä Meri-Anna Hintsala. Hintsalan työ on käytännössä Facebookissa, IRC-galleriassa, ja Suomi24-keskustelupalstalla, jossa arvion mukaan kirjoitetaan noin 2500 uskonnollisaiheista kirjoitusta päivässä. Hän uskoo, että verkko on toimintaympäristönä sosiaalisesti mullistava.

Verkon palvelut eivät vain matki todellisuutta, vaan myös muuttavat sitä.

"Verkossa kaikki ihmiset ovat toistensa saatavilla ja tieto on kaikkien saatavilla. Kun ihmiset toimivat verkossa, he eivät ole hierarkkisessa suhteessa toisiinsa, vaan toimivat kuin linnut parvissa", Hintsala kuvaa. Verkossa ihmiset kokoontuvat nopeasti uusien vetovoimaisten asioiden ympärille hajaantuaakseen taas uusiin ryhmiin. Hintsala tutki teologian pro gradu –työssään lestadiolaisäitien keskustelua suljetuissa yhteisöissä ja totesi, että internetin anonymiteetin suojissa ihmiset saavat tarvittaessa tilaa sellaiselle puheelle, johon heidän fyysisen yhteisönsä todellisuus ei anna mahdollisuutta.

Hintsala seuraa työkseen verkossa syntyviä uusia nuorten yhteisöjä, joita syntyy esimerkiksi suurten onnettomuuksien jälkeen. Naantalin tulipalon jälkeen Hintsala havahtui siihen, että verkossa on tarvetta etsivälle kriisityölle.

Kun nuoret kokevat surua ja ahdistusta, he purkavat sitä perustamalla suruyhteisöjä sekä keskustelemalla verkossa. Niissä kaikki, joita uutinen onnettomuudesta on jollakin tavalla koskettanut, saavat äänensä kuuluviin. Hintsala osallistuu niihin työajallaan, omalla nimellään, kertoo olevansa kirkon edustaja ja hänen yhteystietonsa on saatavilla. Surua kokevat lapset ja nuoret saavat Hintsalalta halutessaan juttuseuraa ja rohkaisua avun pyytämiseen.

Mitä on olla kristittynä verkossa?

Sosiaalisen median tunnuspiirteenä on pidetty sitä, ettei sisällön tuottajia ja kuluttajia voida erottaa toisistaan. Aika näyttää sen, miten tämä muuttaa kirkon toimintaa ja miten muutos vaikuttaa lasten ja nuorten asemaan kirkossa.

Aikuisten ja vanhempien nuorten käsissä sosiaalinen media on yhteiskunnallisen vaikuttamisen väline. Verkkoyhteisöt ovat synnyttäneet nopeasti boikotteja, poliittisia vetoomuksia ja kansanliikkeitä. Esimerkiksi Eroa kirkosta.fi ei ole vain vapaa-ajattelijoiden oma sivusto, vaan sillä on oma yhteisönsä myös esimerkiksi IRC-galleriassa. Hintsalan ja Paanasen mukaan ei riitä, että kirkon työntekijät osaavat käyttää sosiaalista mediaa. Heidän laajempi tavoitteensa on, että kristillinen vakaumus näkyisi kaikkialla verkossa.

"Nuorelle tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että rippikouluisosena pitäisi miettiä, miten itse käyttäytyy IRC -galleriassa, tai millä tavoin verkossa voisi antaa vertaistukea kavereille", Paananen täsmentää.

"Kysymys on siitä, millaisia arvoja kristityt ylläpitävät ja tuovat julki."

Tule mukaan puhumaan hyvää on Hintsalan perustama Facebook- yhteisö. Sen tarkoitus on rohkaista ihmisiä näyttämään kristillisen identiteettinsä verkossa. Kun internet on ollut tehokas väline uskonnonvastustajille, voisi se Hintsalan mukaan olla nykyistä näkyvämmin myös kristittyjen julkinen foorumi.

Tule mukaan puhumaan hyvää on hänen mukaansa tapa vaikuttaa siihen, että verkossa näkyisivät myös uskonnollinen elämä, pohdiskelu ja positiiviset ajatukset kirkosta.