Lapsen oikeuksien sopimus takaa lapsille tasa-arvoisen aseman aikuisten kanssa. Lasten aseman turvaaminen edellyttää kuitenkin vielä paljon työtä lapsilähtöisyyden aidossa toteuttamisessa.

Lasten oikeudet eivät ole ylimääräistä luksusta vaan lainmukainen oikeus. Viranomaisten, lasten kanssa toimivien aikuisten sekä vanhempien on herkeämättä pidettävä huolta, että Lapsen oikeuksien sopimuksessa kirjatut oikeudet toteutuvat parhaalla mahdollisella tavalla, sanoo Kathleen Marshall.

Kathleen Marshall, joka toimi Skotlannin lapsiasiain valtuutettuna vuosina 2004–2009 ja on kirjoittanut laajalti lasten oikeuksista, puhui syyskuun alussa seurakunnallisten palvelujärjestöjen ja kirkkohallituksen järjestämässä tilaisuudessa.

Marshall kannustaa kehittämään aidosti lapsilähtöisiä palveluja, joiden kautta lasten ääni heitä koskevissa asioissa tulee kuulluksi ja huomioiduksi. Lapsilähtöisyys on välttämätön avain lasten osallistamiseen ja oikeasti tasa-arvoisten yhteisöjen rakentamiseen.

"Siitä on sitä paitsi hyötyä aikuisillekin. Sellaiset järjestelmät, jotka on rakennettu lasten kuulemisen varaan, ovat ylipäätään laadultaan parempia ja toimivampia kaikille."

Herkkiä käytäntöjä seurakuntiin

Suomessa ollaan opettelemassa lasten huomioimista kirkon ja seurakuntien toiminnan kehittämisessä aiempaa perinpohjaisemmin. Viime vuonna kirkolliskokous antoi kirkkohallitukselle tehtäväksi valmistella lapsivaikutusten arvioinnin liittämisen kirkkolakiin.

Lapsilta kysyminen ja lasten mielipiteiden kuunteleminen päätöksiä valmisteltaessa ja tehtäessä ja lasten mahdollisuus osallistua toimintaan tasavertaisina seurakuntalaisina edellyttävät vanhojen käytäntöjen läpivalaisua ja uudenlaisia toimintamalleja sekä asenteita.

"Lasten oikeuksien sopimus turvaa lapsille täydet ihmisoikeudet. koska lapset eivät ikänsä, kykyjensä ja sosiaalisen asemansa takia itse kykene vaatimaan niitä kaikkia, sopimus velvoittaa aikuiset huolehtimaan, että ne toteutuvat", Kathleen Marshall toteaa.

Pelkät muodolliset rakenteet eivät riitä lasten oikeuksien turvaamiseksi, vaan niitä on jatkuvasti paranneltava lasten näkökulmasta. Marshall kertoi, että kun Skotlannissa lakiin kirjoitettiin vaatimus lasten kuulemisesta vanhempien avioeroprosessissa, kuuleminen toteutettiin aluksi vain lähettämällä lapsille aikuisten käyttöön tarkoitetut asiakirjat liitteineen ja lomakkeineen.

"Jos lasten kuulemista ja osallisuutta halutaan parantaa, eikä vaikeuttaa, käytännön ratkaisut, joita eri tapauksissa otetaan käyttöön, tulee suunnitella paljon nykyistä herkemmiksi," Marshall sanoo.

Oikeuksista puhuminen suojaa lapsia

Oikeuksiin keskittymistä inhimillisen vuorovaikutuksen lähtökohtana on usein kritisoitu. On ehdotettu, että yhteiskunnan rakentamista tulisi tarkastella pikemminkin velvollisuuksien, tarpeiden tai esimerkiksi lähimmäisyyden näkökulmasta.

Kathleen Marshallin mielestä lasten etujen puolustamisessa nimenomaan oikeuksista puhuminen on kuitenkin välttämätön ja väkevä työkalu.

"Tarpeista puhuminen jää toiveiden luettelemiseksi ja velvollisuudet pelkiksi kehotuksiksi, ellei niitä sidota sopimuksellisiin oikeuksiin", Marshall selittää.

Lapsen oikeuksien sopimuksen neljännessä artiklassa todetaan, että "sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin ja muihin toimiin tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttamiseksi". Se asettaa viranomaisille ja julkisten instituutioiden kuten kirkon työntekijöille yksiselitteisen velvollisuuden toimia sopimuksen kirjaimen ja hengen mukaisesti.

Lapsinäkökulmasta läpäisevä periaate

Käytännön haaste lasten oikeuksiin nojaavan tasavertaisen seurakuntalaisuuden, siinä missä kansalaisuudenkin kannalta, on sellaisen ilmapiirin synnyttäminen ja ylläpitäminen, jossa lapset tuntevat tulevansa kuulluiksi ja voivat luottavaisesti osallistua.

Jos lasten osallistamisen tueksi ei onnistuta kehittämään tarpeeksi laadukkaita keinoja, lasten kokemus jää sattumanvaraisesti riippuvaiseksi heitä kohtaavien aikuisten tiedoista ja kokemuksesta ja osaamisesta, Marshall toteaa.

Juuri siksi tarvitaan selkeitä ohjeita, kattavia toimintatapoja ja valvottuja prosesseja.

"Jos lapset todella aiotaan ottaa huomioon täysiarvoisina jäseninä yhteisössä, erityisesti työntekijöiden vastuulla on opetella suhtautumaan lapsiin asiakkaina ja palvelujen käyttäjinä siinä missä aikuistenkin. on luovuttava ajatuksesta, että lapset ovat eräs poikkeus aikuisten maailmassa – sen sijaan lasten tarpeet ja oikeudet tulee ottaa mukaan läpäisevästi kaikkeen toimintaan."

"Lasten täysiarvoiseen asemaan perustuva toimintatapojen arviointi ja kehittäminen eivät ole vain muodollisia velvollisuuksia. Ne ovat välttämättömiä välineitä lasten kasvun ja kehityksen turvaamisessa."

Lapsella on oikeus perheensä uskontoon

Kathleen Marshall on toinen kirjoittaja viime vuonna suomeksi ilmestyneessä kirjassa "Lasta kunnioittaen". Kirjassa selvitetään erityisesti kristinuskon suhdetta lasten oikeuksiin.

Marshallin mukaan kristillinen ihmiskuva toimii vankkana perustana lasten oikeuksille: Jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Tällä perusteella niin lapsilla kuin aikuisillakin on sama asema luotuna ihmisenä.

Suomessa kuten Britanniassakin vapaa-ajattelijat ovat aktiivisesti kampanjoineet uskonnon näkyvyyden vähentämiseksi kouluissa ja julkisessa elämässä sillä perusteella, että uskonnon esillä pitäminen loukkaa myös lasten uskonnonvapautta.

Marshall on toista mieltä. Lapsen oikeuksien sopimuksen artikla uskonnonvapaudesta merkitsee positiivista oikeutta omaan ja oman yhteisön uskontoon.

"Koska lapsi kasvaa perheessä ja yhteisössä, hän luonnollisesti kasvaa myös niiden uskonnon ja kulttuurin puitteissa. Lasten oikeuksien sopimus määrittää selkeästi lapselle oikeuden uskonnonvapauteen sekä vanhemmille oikeuden antaa lapselle uskonnollista ohjausta. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö lapsi voi myöhemmin muodostaa omaa mielipidettään ja vaihtaa näkemystään uskonnosta", Kathleen Marshall selittää.

"Me tapaamme sanoa, että saatamme lapsen maailmaan (to bring a child into the world) ja sen jälkeen kasvatamme häntä (to bring up a child). Avautuu aika toisenlainen näkymä aikuisten ja lasten suhteeseen, jos ajateltaisiin, että koko lapsuusaika on lapsen saattamista maailmaan, kulkemalla yhdessä, kyselemällä ja etsimällä vastauksia. Lapsen suhdetta uskontoonkin olisi hyvä tarkastella tästä näkökulmasta."

Jaakko Kaartinen-Koutaniemi