"Aivan ehdottomasti minä uskon siihen, että nuorisopuolelta voidaan saada alkusysäystä jumalanpalveluselämän uuteen kehittämiseen. Nuorisotyö on aina ollut kirkossa se toimija, joka on ennakkoluulottomasti kokeillut asioita ensimmäisenä. Sitä tarvitaan edelleen", sanoo Lapuan hiippakuntasihteeri Kai Jantunen.

Lapuan hiippakunnassa on tänä syksynä käynnistynyt jumalanpalveluselämän kehittämishanke, jossa on mukana viisi pilottiseurakuntaa.
Tarkoitus on etsiä paikallisesti hyväksi todettuja ratkaisuja ja levittää niitä sovellettavaksi muualla.

Yksi pilottiseurakunnista on Muurame, jota Jantunen kehuu hyväksi esimerkiksi siitä, miten messun kautta on saatu rikottua raja-aitoja nuorten ja muun seurakunnan väliltä.

"Muuramessu on meidän kuukausittain toteutettava, tavallista vapaamuotoisempi messu. Siellä käy suunnilleen 80–140 henkeä kaikenikäisiä ihmisiä, joista monikaan ei osallistu seurakunnan muuhun jumalanpalveluselämään", kertoo Muuramessusta vastaava pastori Anna Maria Siljander.

"Usein nuorten bändi hoitaa messun musiikin ja nuori istuu tietokoneen takana hoitamassa laulujen sanat seinälle. Nuoria on aina pitämässä koululaisille ja pienemmille lapsille omia ohjelmaa messun opetusosan aikana ja nuoria on ollut myös juontamassa messua ja toivottamassa ihmiset tervetulleiksi ulko-ovella."

Siljanderin mukaan nuorisotyö on ollut koko ajan mukana Muuramessun toteuttamisessa. Ja kun bändiharrastus on saatu nivellettyä jumalanpalveluselämään, siitä on tullut tärkeä osa seurakunnan toimintaa.

Muuramessun lisäksi nuorten bändi on mukana esimerkiksi Koko perheen kirkkohetkissä, perheille suunnatuissa iltakirkoissa, joiden kokeileminen aloitettiin tänä syksynä. Nuorten lauluja on otettu mukaan myös sunnuntain päämessun virsien lomaan – vaikka bändiä ei soittamassa olisikaan.

"Muuramessa sunnuntaiaamun messun palvelutehtävistä ovat vastanneet tästä syksystä alkaen vapaaehtoissolut. Nuorilla on myös oma palveluvuoronsa kerran kaudessa. Silloin toivotetaan kirkkokansa tervetulleeksi kättelemällä ovella, luetaan Raamatun tekstit, valmistellaan esirukous ja kerätään kolehti. Vuorossa olevat vastikset eli jumalanpalveluksen vastuunkantajat keittävät myös kirkkokahvin koko porukalle," Siljander kertoo.

Kokemukset ovat Anna Maria Siljanderin mukaan olleet ilahduttavan hyviä. "Uskon, että jumalanpalveluksesta on tulossa yhä enemmän "meidän näköinen juttu", kun mahdollisimman moni eri ikäinen pääsee yhdessä toteuttamaan sitä. "

"Minua on aina ahdistanut, että seurakuntanuori alkaa luulla kaikkien seurakuntalaisten olevan nuoria. Kyllä nuoret tarvitsevat muitakin malleja siitä, kuinka ollaan seurakunnassa kuin pelkät nuorisotyön kuviot."
Musisointi reittinä seurakuntayhteyden vahvistamiseen on Muuramessa tarjolla jo riparilla. Jos leirille näyttää olevan tulossa soitosta kiinnostunutta väkeä, bändikamat on otettu sinne mukaan.

"Minä uskaltautuisin väittämään, että ainoastaan jumalanpalveluselämän kautta kyetään rikkomaan ja kaatamaan karsinoita seurakunnissa. Mutta se vaatii asennemuutoksia, sekä nuorisotyön että etenkin pappien ja kanttoreiden puolella", hiippakuntasihteeri Jantunen toteaa."Yhteistyössä kaikkien pitää tehdä vähän kompromisseja."

Messuelämä kirkossa tarvitsee uudistamista. Musiikilla on siinä tärkeä asema, samoin vapaammilla toteutustavoilla ja seurakuntalaisten kytkemisellä mukaan tekemiseen.

Samalla kun messutarjonta ja sen musiikki yhä monipuolistuvat, pitää korjata näkemystä siitä, mikä on seurakunnan jumalanpalveluselämän ydin. Se ei välttämättä kaikille – tai monillekaan – ole sunnuntain aamukymmenen jumalanpalvelus, vaan ehkä se kuukausittainen erityismessu.

"Kyllähän uusi jumalanpalveluksen opas antaa jo valtavan määrän mahdollisuuksia toteuttamiselle, mutta kysymys on tietysti siitä, tartutaanko niihin vai ei. Jos papisto ja kanttorit eivät osaa reagoida tarpeeseen, se on usein nuorisotyö, joka ottaa ohjat omiin käsiinsä."

"Asia pitää nähdä niin, että messun kehittämisessä avautuu tarjolle todella innostavia näköaloja", Kai Jantunen sanoo. Toiveikkaana.

Teksti ja kuvat: Jaakko Kaartinen-Koutaniemi